Yleinen

Nainen ompelimon takana – Anun tarina

Tässä postauksessa pääsette kurkistamaan suoraan Ompelimo Kellon sydämeen. Haastattelen ompelimon omistajaa Anu Tuomaalaa. Siviilielämässään Anu on oululainen vaimo ja äiti, mutta tässä haastattelussa Anu jakaa meille palan matkastaan ompelijaksi ja yrittäjäksi.

Kaikki meistä rakastavat sankaritarinoita. Rohkean ja eteenpäinpyrkivän yrittäjän tarina nyky-Suomessa kuolevalla vaatetusalalla on varmasti sellainen. Kuitenkin, vaikka Anu onkin unelmaa ja näkyä kantava yrittäjä, hän on silti ennenkaikkea käsityöläinen. Tätäkin haastattelua tehtäessä hän oli – yllätysyllätys – ompelemassa 🙂 Tässä siis Anun tarina, olkaapa hyvät:

Mikä on sun ensimmäinen muisto käsitöistä tai ompelusta?

Muistan elävästi, että jo alle kouluikäisenä tyttönä ompelin paljon. Kotona oli aina ompelukoneita ja materiaalia saatavilla. Elävimmin on jäänyt mieleen, kun huusin äidille: “Tuu irrottamaan”. Tilanteessa siis olin onnistunut ajamaan sormeen ompelukoneella :O Ompelijan alkutaipaleeseen on siis oppimisen ilon ja tekemisen riemun lisäksi sisältynyt myös vähän verta, hikeä ja kyyneleitä.

Onko käsityöt kulkeneet suvussa niinkuin monilla suomalaisilla?

Kuten sanottua olen kasvanut ompelukoneiden ja kankaiden keskellä. Vanhemmillani oli ompelukonemyymälä ja siellä myytiin myös kankaita eli ala tavallaan valitsi minut jo heti nuorena. Ompelukoneet tulevat myös useamman sukupolven takaa, koska myös oma pappani Husquvarnan piiripäällikkö ennen vanhempiani. Käsityö ja nimenomaan ompelukoneet ovat siis todellakin kulkeneet kirjaimellisesti suvussa. Lisäksi oma positiivinen elämänasenne ja palvelualttius on sieltä papalta perittyä. Pappa sanookin, että se on tärkein hänen jättämänsä perintö: nauru ja elämänasenne.

Oletko aina tiennyt haluavasi ommella työksesi vai oliko sulla lapsena jotain muuta haaveammattia?

Kyllä minua on kiinnostanut ompelu alusta lähtien ja olen kai aina tiennyt, että tämä on minun alani. Käsillä tehdessä olen omimmillani – tämän tiedän osaavani parhaiten. Ammatinvalintoja peruskoulun lopulla tehtäessä, itselleni oli jotenkin selvää, että ammattikoulu olisi oma polku. Kävin kuitenkin mutkan lukiossa, koska opettajat painostivat siihen suuntaan. Päädyin lopettamaan lukion aika nopeasti, koska en vain nähnyt miten se olisi edistänyt omaa valmistumistani vaatetusalalle vaan pikemminkin vaikeuttanut sitä. Niinpä hain Pikisaareen opiskelemaan vaatetusalaa ja pääsin sinne sisään. Vaatetusalan artesaaniksi valmistuin 1996.

Kuva: Studio Salama

Entä miten sinusta on tullut yrittäjä?

Itselläni on ollut etuna, että minulla siitä oli jo lapsuudesta näkemystä ja kokemusta omien vanhempien kautta. Yrittäjyys ei siis ole ollut outo tai pelottava asia. Pikisaaressa opiskellessa saimme yllättävän vähän opetusta yrittäjyydestä enkä heti valmistuttuani päätynyt perustamaan yritystä. Valmistumisen jälkeen lapset syntyivät enkä tehnyt varsinaisesti ompelualan töitä viiteen vuoteen.

Sysäyksen oman yrityksen perustamiseen sain, kun menin tekemään ompelijamestarin osatutkintoa alusvaateompeluun liittyen. Kurssin vetäjänä toimi Katja Arhippanen ja itsekin yrittäjänä toimiva Katja, rohkaisi minua yrittäjyyteen. Kurssin jälkeen perustinkin ensimmäinen yritykseni vuonna 2001. Toimitilat olivat silloista Stockmannia vastapäätä olevassa talossa pienessä 10 m2 huoneessa. Pian sain työkaverikseni opiskelijan harjoittelijaksi ja hänestä tulikin myöhemmin pitkäaikainen yhtiökumppanini. Noin 10 vuotta meillä oli yhdessä avoin yhtiö, jossa molemmilla oli oma osuutensa. 2015 päädyin sitten perustamaan ihan oman ompelimon tänne Kelloon.

 

Mikä on ollut kaikkein vaikein hetki yrittäjän elämässä ja miten siitä pääsit eteenpäin?

Vaikeinta oli irrottautua ensimmäisestä perustamastani yrityksestä, jota olin ollut rakentamassa 10 vuotta. Kuitenkin kristittynä olen halunnut seurata kaikissa päätöksissäni Jumalan johdatusta. Ennen oman ompelimon perustamista aloin tuntea todella vahvaa johdatusta mennä eteenpäin, enkä voinut sulkea siltä enää korviani. Koin sydämessäni, että askel eteenpäin täytyy nyt vain ottaa eikä paikalleen vaan voinut jäädä.

Jälkeenpäin katsottuna, olen kyllä kokenut tämän vaikean askeleen suurena siunauksena. Myös käytännönasiat johdattuivat ihmeellisesti päätöksen tehtyäni. Siitäkin saatoin olla varma, että Jumala oli prosessissa mukana. Muutenkin pakko todeta, että todella monissa yritykseen liittyvissä päätöksissä ja -tilanteissa olen kokenut ihmeellistä johdatusta. Ilman Jumalaa en pärjäisi ollenkaan.

Sulla on myös vahva visio oman yrityksen kasvattamisesta ja muiden työllistämisestä. Mistä tämä on saanut alkunsa?

Ajatus ollut itselläkin todella vahvana, ettei tällä alalla voi ketään ainakaan työllistää, varsinkaan Suomessa saatika Oulussa. Olin itse uskonut sen viestin, että nimenomaan yrittäjyys on ainoa vaihtoehto vaatetusalan koulutuksella. Ja muita urapolkuja olisi vaatekaupassa – tai kangaskaupassa työskentely. Eli aika rajalliset uranäkymät kaikenkaikkiaan.

Koin kuitenkin yhdenlaisen heräämisen Global Leadership Summit-johtajuuskoulutuksessa Tampereella joitakin vuosia sitten. Koulutuksen aikana aloin tosissani miettimään, että mitä jos kyseenalaistaisinkin sen ajatuksen, ettei vaatetus- ja ompelimoalalla voi työllistää. Mitä jos voisikin? Ja että voisihan sitä aina kokeilla. Koko paluumatkan autossa työstin ajatusta muiden oululaisten osallistujien kanssa. Sama työstäminen jatkui kotona ja aikaa kului vuosi.

Tuon vuoden aikana kuitenkin olin jo tehnyt konkreettisia asioita ja tajusin myös tarvitsevani toisen käsiparin töiden lisääntyessä. Olinkin jo kysellyt myös yrittäjäpiireissä, josko kukaan tuntisi huipputyyppiä ompelimolle töihin.  Kuten monilla muillakin aloilla, ompelimoalan suurin haaste on löytää oikea ihminen työhön. Rekrytointi ei tosiaankaan ole helppoa. Alalla täytyy myös työntekijän asenne olla yrittäjämäinen ja asiakaspalvelualttius on todella tärkeää. Työ ei tosiaankaan ole pelkkää ompelua vaan siihen liittyy vahvasti ihmisten kanssa työskentely.

Ensimmäisen rekrytointini tein siis vuosi tämän prosessoinnin aloittamisen jälkeen. Reetan käytännössä siis hain kotoa töihin, koska näin hänessä potentiaalia ja hän oli sellainen huipputyyppi. Reetan koko tarinan voit käydä lukemassa Ompelimon sivuilta.

Missä näet Ompelimo Kellon vaikka 5 vuoden päästä? Minkälaisesta yrityksestä vielä haaveilet?

Näkisin, että ompelimolla on 5 vuoden päästä kaksi toimipistettä eri puolilla Oulua. Yrityksen sisällä on silloin myös laaja-alaista osaamista. Toivon löytäväni lisää huipputyyppejä, jotka voisivat olla erikoistuneita eri osa-alueille esim. mittatilausompeluun, pukeutumisneuvontaan jne. Laajenevan osaamisen ansiosta, Ompelimo Kello pystyy palvelemaan asiakkaitaan entistä paremmin ja laajemmalla palvelutarjonnalla. Jatkuva koulutus takaa työntekijöiden ammattitaidon ylläpidon ja myös osaamisen kasvattamisen. Asiakkaan eduksi tottakai! Heidän takia tätä hommaa tehdään.

Miten haluaisit rohkaista niitä, jotka haaveilee ammatista Suomessa “mahdottomalla” vaatetusalalla tai pienyrittäjyydestä Suomessa?

Tutki omaa sisäistä paloasi ja sitä mihin se suuntautuu luonnostaan. Mieti oletko valmis tekemään paljon töitä sillä alalla, jolle sismpäsi palaa? Kannattaa myös miettiä, onko sinulla resursseja siihen tällä hetkellä. Ihmisen elämässä on monenlaisia ajanjaksoja ja kaikkiin niistä ei välttämättä sovi tiukkatahtinen yrittäjyys. Jotkut ajanjaksot elämässä voivat valmistaa meitä myös sitä kutsumusta kohti. Kaikelle on aikansa, niin sanoo myös Sananlaskujen kirja Raamatussa.

Jos uskot Jumalaan, kannattaa rukoilla myös paljon johdatusta. Niin olen aina itse tehnyt ja sitä kautta saanut rohkeuden tehdä isojakin muutoksia elämässäni.  Rohkaisen myös kokeilemaan uusia tapoja tehdä asioita, koska ennenkuin oikeasti teet jotakin, et voi tietää onnistuuko se. Koskaan ei voi tietää mikä toimii, ennenkuin sille antaa mahdollisuuden. Ennakkoluuloton ja positiivinen asenne auttaa pitkälle.

Mikä on parasta sun työssä?

Hymy asiakkaan kasvoilla, kun hän tajuaa miten hyvältä vaate hänen päällä näyttää. Parasta on tosiaankin nähdä, miten oma missio paremmasta pukeutumisesta toteutuu siinä tyytyväisessä asiakkaassa ihan käytännön tasolla.

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

4 thoughts on “Nainen ompelimon takana – Anun tarina

  1. Pitikö taas nämä jeesustelu ja jumala hommat ottaa tähänki juttuun mukaan. Uskonnon tuputtamisella ja jatkuvalla asian esiintuomisellA voi pilata paljon asioita.

    1. Kiitos rehellisestä mielipiteestä. Ja kyllä, olemme samaa mieltä. Minkäänlainen liiallinen näkemysten ja katsomusten rummuttaminen ei ole hyväksi. Henkilötarinassa elämänkatsomuksen voi mielestämme vapaasti ja rehellisesti tuoda ilmi. – Anu

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *